Reggio Emilia -pedagogiikka

Reggio Emilia -pedagogiikka pohjautuu filosofiaan, jossa sekä aikuiset että lapset ovat oikeutettuja olemaan oman elämänsä parhaimpia kapteeneja. Ihmisille ei tule sanella valmiita asioita ylhäältä päin, vaan jokainen löytää oman ainutlaatuisen tiensä tutkimalla, leikkimällä, oppimalla ja tuntemalla. Ihmisten erilaisuutta ja moninaisuutta kunnioitetaan, kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään ja jokainen saa olla osallinen yhteisön toiminnassa niin halutessaan.

Reggio Emilia -pedagogiikka perustuu italialaisen Loris Malaguzzin (1920 – 1994) kehittämään kasvatusmenetelmään. Menetelmä on syntynyt Pohjois-Italiassa Reggio Emilia -nimisessä kaupungissa.

Ympäristön havainnointi ja projektityöskentely

Jos montessorimenetelmän perustana on kokoelma erilaisia leikkisiä oppimisvälineitä ja -tavaroita, on reggiolaisuudelle ominaista projektityöskentely. Sen tärkein työväline on asioiden ja ilmiöiden tutkiminen ja tutkimuskohteiden tallentaminen kuvin, piirroksin ja kirjoituksin. Lapset tutkivat ilmiöitä suunnitelmallisesti, mutta samalla leikkien ja lopuksi kokonaisuus on kaikkien nähtävissä. Tämän dokumentoinnin avulla lapset voivat seurata oman kasvamisensa polkuja; sen avulla päiväkodin aikuiset voivat jäsentää omaa toimintaansa ja omaa kasvuaan sekä suunnitella uutta; sen avulla vanhemmat ja lasten lähipiirit ovat mukana lastensa kasvussa. Dokumentoinnin avulla myös päiväkotia ympäröivät yhteisöt ja yhteiskunta pääsevät lähemmäksi tämän päivän lapsuutta. Sen avulla päiväkodin toiminta tehdään kaikille näkyväksi ja kaikille pohdittavaksi.

Lue lisää Reggio Emilia -pedagogiikasta täältä (suomeksi) ja tästä (englanniksi/italiaksi).

Tutustu Aurinkokuntamme-projektiin:

Aurinkokuntamme -projekti, osa 1

Aurinkokuntamme -projekti, osa 2

Aurinkokuntamme -projekti, osa 2

Aurinkokuntamme -projekti, osa 3

Aurinkokuntamme -projekti, osa 3

Aurinkokuntamme- projekti, osa 4

 

Loris Malaguzzin runo Lapsella on sata kieltä

”Lapsi
on tehty sadasta.
Lapsella on
sata kieltä
sata kättä
sata ajatusta
sata tapaa pohtia
leikkiä ja puhua
sata aina sata
tapaa kuunnella
ihastella rakastaa
sata iloa
laulaa ja ymmärtää
sata maailmaa
valloittaa
sata maailmaa
tutkia
sata maailmaa
uneksia.
Lapsella on
sata kieltä
(ja taas sata sata sata)
mutta häneltä ryöstetään niistä yhdeksänkymmentäyhdeksän.
Koulu ja kulttuuri
erottavat lapsen pään muusta kehosta.
Lapselle sanotaan:
ajattele ilman käsiä
toimi ilman päätä
kuuntele, äläkä puhu
ymmärrä ilman iloa
rakasta ja ihmettele
vain pääsiäisenä ja jouluna.
Lapselle kerrotaan:
löydä jo valmis maailma
ja sadasta
häneltä ryöstetään yhdeksänkymmentäyhdeksän.
Lapselle kerrotaan:
työ ja leikki
todellisuus ja mielikuvitus
tiede ja kuvittelu
taivas ja maa
järki ja tunne
ovat asioita
jotka eivät kuulu yhteen.
Niin lapselle kerrotaan
ettei sataa ole.
Mutta lapsi sanoo:
En usko. Sata on.”

Suomentanut Liisa Puurula